Minä synnynyin jonnekin, jossa minua ei ymmärretty, sen minä havaitsin jo varhaisessa lapsuudessani. Kun sisareni jutteli hymy kasvoillaan, hänen puheilleen naurettiin. Hän piti mekkoja ja siirsi auringon raidoittamat vaaleat hiussortuvansa korvan taakse. Minun kertoessa tarinoitani ja päivän tapahtumia, minulle naurettiin, sillä kukaan ei ymmärtänyt mitä yritin kertoa. Minä kompastelin jalkoihini ja likasin mekkoni heinäpellolla juostessa. Isä kysyi usein, mistä olin saanut kadunharmaat hiukseni, enkä minä osannut vastata.

Kyllästyin kuuntelemaan, kun minua ei kuunneltu. He olivat silti hyviä keksimään tekosyitä, minä vielä parempi näkemään ne valheiksi. En ollut yhtätoista vanhempi, kun isovanhempani lopettivat lähettämästä syntymäpäivälahjoja. He lupasivat maksaa minulle hääni sitten kaukana tulevaisuudessa. Siinä oli tarpeeksi lahjaa yhksitoista kesäiselle. Silloin varma etten tahtoisi miestä vaivoikseni, helpommin siivoaisin omat jälkeni. Sisarelleni ostivat kissan, sillä maatilallahan täytyi olla laikukas katti. Ja puolitoista vuotta myöhemmin se kissa pyöräytti yhdeksän pentua. Minä sain kaupitella niitä pitkin kylää, rikkinäisessä hameessani.

Päivät pitkät kuljeskelin kotonani, lypsin lehmät ja juttelin niille. Äitini kutsui minua turhanpäiväiseksi tarinatytöksi, minä en välittänyt. Siskoni tapasi koulussa aviomiehensä. Sillä aikaa minä laitoin silmälasit paremmin nenälleni ja syvennyin fysiikan lakeihin, matemaattisiin kaavoihin ja kirjoittelin aineita. Sisareni häissä olin morsiusneitona, kantelin hääpuvun helmoja ja äiti toivoi minun olevan kateellinen päivän kuningattarelle. Kimpun nappasi kaukainen sukulainen, onnittelin häntä liian tekopirteänä - hänen poikaystävänsä oli puolihumalassa valssaamassa naapurin rouvan kanssa.

Minä lähdin kotoa kahdeksantenatoista syntymäpäivänäni, enkä vastannut puhelimeen, tiesin mummoni soittavan. Sisareni vanheni mukaonnellisena, koulun urheilullisimman miehen kanssa. Minun mieheni vaihtoi ulkonäköään sekä nimeään, ainakin joka toinen viikko. Minä puhuin kehollani (sillä suutani kukaan ei kuunnellut, tahtoivat vain maistaa).

Enkä tullut isäni hautajaisiin, sillä en tuntenut häntä tarpeeksi hyvin itkeäkseni. Äitini kuoli kai surusta, hautajaisissa sisareni, kasvot liian aikaisin ryppyyntyneinä lapsikatraan kanssa, niin kuulin serkultani. Minähän en vaivautunut itse tulemaan paikalle. Urheilijamies oli lähtenyt edellisviikolla muotitietoisen Barbien mukaan ja siskoni oli onneton.

Minä rakastuin moottoripyöräpoikaan. Olin villi ja melkein onnellinen. Istuin pyörän kyydissä kädet kiedottuina miehen ympärille, sormukset nimettömissämme. Opin hymyilemään ihmisille. Moottoripyörä suistui tieltä, uhrit tunnistettiin ruumishuoneella lompakoitten avulla. Sisareni tuli itkemään hautajaisiin, tällä kertaa ne olivat minun.